
Jokavuotinen kevään merkki on taas täällä – kaikki on valmiina Euroviisuja varten! Suomi on kertoimissa selvä ennakkosuosikki, mutta onko taustalla myös muita kiinnostavia ehdokkaita Euroviisujen vedonlyöntiin? Muun muassa tätä kysymystä pohditaan ennakossamme. Good evening, Europe!
Kirjoitushetkellä finalistit eivät ole vielä varmoja, mutta on jo nyt hyvä käydä läpi ennakkoasetelmia suosikkien kautta. Suluissa näkyvä voittokerroin on artikkelin julkaisuhetkeltä.
Suomi on ilman muuta näiden karkeloiden ykkössuosikki Linda Lampeniuksen ja Pete Parkkosen rokkia, tanssia ja viulunsoittoa yhdistelevällä biisillä. Kyse on todellisesta fanien suosikista, jolle on helppo povata jämäkkää menestystä sekä teleäänestyksen että raatien puolelta.
Suomi ei ole viime vuosina pystynyt räjäyttämään pankkia asiantuntijaraatien äänestyksessä. Tänä vuonna siihen on mahdollisuudet, jos lavashow ja Lampeniuksen viuluhuipennus onnistuvat vangitsemaan kappaleen intensiteetin.
Lordi voitti Euroviisut 20 vuotta sitten. Tulisiko juhlavuoden kunniaksi voitto uudestaan Suomeen?
Peten ja Lindan ykköshaastajana on Kreikan Akylas, jonka “Ferto” on noussut jo suureksi nettihitiksi. Ferto on soundiltaan monikulttuurinen sekoitus eri tyylejä indiepopista teknoon ja tämän vuoden ehkäpä todennäköisin ehdokas yökerhojen soittolistoille ympäri Euroopan. Energinen esitys saanee telen puolelta äänivyöryn, mutta raatien mieltymys melko toisteiseen bilebiisiin on suurin kysymysmerkki.
Søren Torpegaard Lundin astellessa lavalle luvassa on teknisesti vaikuttavaa laulua, jonka dramaattisuus sopii hienosti Euroviisujen henkeen. Tanska voi hyvinkin viedä raatiäänestyksen nimiinsä, niin teknisesti vahva ja symbolisesti latautunut veto on kyseessä. Voittoon asti vaaditaan yllätystä, sillä telessä on yksinkertaisesti liian monta vielä vahvempaa suosikkia edellä.
Mahtipontinen rakkauspoppi on yleensä takuuvarma tiketti Euroviisujen finaaliin ja mahdollisesti jopa kärkisijoille. Tähän menestyskonseptiin luottaa Australia Delta Goodremin vetämällä kappaleella “Eclipse”. Esityksestä tulee aika vahvasti loreenmaisia viboja, ja nimenomaan tällaisesta on tykätty asiantuntijaraadeissa jo vuosia.
Australia voikin sekoittaa pakkaa haalimalla suuren osan raatiäänistä, mikä sataisi muista suosikeista etenkin Kreikan laariin. Australian ennakko-odotukset ovat hieman samansuuntaisia kuin Tanskan siinä suhteessa, että kummankin saalis telepuolella on jonkinmoinen mysteeri ja todennäköinen este voiton tiellä.

Euroviisujen viehätys perustuu siihen, että myös haastajien joukosta voi toisinaan nousta esiintyjiä kärkikymmenikköön tai jopa korkeammalle. Ohessa on pari poimintaa maista, joilla voi olla kertoimiaan enemmän potentiaalia hämmentää asetelmia. Nämä eivät siis ole realistisia voittajia, vaan ennemmin hakuja esimerkiksi top 10 -tyyppisiin vetoihin.
Bella on nostalginen orkesteriballadi, joka vie kuulijan takaisin 1950-luvun tunnelmiin. Tällä tyylillä on oma kannattajakuntansa varmasti niin raadeissa kuin puhelinäänestyksessä. Maltalla kävi arpaonni, sillä Aidan esiintyy erinomaisella paikalla toisen semifinaalin toiseksi viimeisenä esiintyjänä. Kuriositeettina esityksessä on maltan kieli, jota ei ole kuultu Euroviisuissa yli 50 vuoteen.
Viimeinen nostomme on Jonas Lovv, jonka rouhea lauluääni ja biisin energinen stadionrock luovat kiinnostavan särön Euroviisujen perinteiseen poppilinjaan. Norja sai erinomaisen esiintymispaikan toisen semifinaalin viimeisenä, mikä helpottaa jonkin verran finaaliin selviytymistä. Mitään äänivyöryä on turha odottaa, mutta hyvä esiintymispaikka ja poikkeava tyyli luovat hyvät puitteet ainakin finaaliin selviytymiselle.