Niin laaja kuin kysymys onkin, me kaikki näytämme tietävän tarkalleen, mitä kysytään. Tiedämme, että kysymys on tuon aikakauden estetiikasta ja asenteesta, joka synnytti aikakauden muodin ja taiteellisen ilmaisun tyylin.
90-luku oli teknologisen mukavuuden ja yksilön vapauden täydellinen liitto. Länsimaisen yhteiskunnan säännöt eivät olleet vielä saavuttaneet uutta valtaansa.
Internet oli itse asiassa vaarallinen
90-luvulla saatoit milloin tahansa törmätä sisältöön, joka uhkasi kääntää koko maailmasi ylösalaisin. Päädyit yhtä todennäköisesti tietämättäsi foorumille, joka oli täynnä kuvia kartellimurhista, kuin tänä päivänä törmäät ponnahdusikkunamainoksenen online-kasinosta. Aidot, salaiset asiakirjat löytyivät pelkällä google-haulla, kuin myös palkkamurhaajien yhteystiedot. Nykyinen pimeä verkko oli vain normaali maailmanlaajuinen verkko. Kuten Tom Noonanin Kelso elokuvassa Heat (1995, Michael Mann) sanoi: "This stuff just flies through the air. They send this information out and it's just beamed out all over the place."
Rahat riittivät enempään
Kaikki, tuopin hinnasta elokuvalippuihin, jopa viikoittaiset ruokaostokset, oli halvempaa. Verot olivat pienemmät. Sinun tarvitsi olla vain järkevä ei niin ihmeellisen palkkasi kanssa, saadaksesi ostettua 1 makuuhuoneen asunnon - joka sijaitsi kaiken ytimessä. Ei ollut liikaa vaadittu, että saisi asua mukavasti siellä, missä kaikki muutkin työikäiset asuivat. Tänään tarvitset sivutyön vain pitääksesi pääsi veden pinnalla.
Ruoka maistui paremmalta
FDA ja muut kolmikirjaimiset ilonpilaajat eivät olleet vielä säännelleet makua pois kaikesta, joten ruoka ja juoma kilpailivat suolan ja sokerin kanssa. Huolimatta asiakaskuntansa pitkän aikavälin terveydestä, ruokaan lisättiin kasapäin suolaa ja sokeria.
Mutta vakavasti sanottuna... muistatko kuinka makeita tomaatit ennen olivat? Voin kertoa teille, että jopa avokadot maistuivat makeammalta. Kyllä, itse asiassa avokadon makuprofiilissa pitäisi olla makeutta.
Tulevaisuus piti vielä sisällään lentäviä autoja
Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme kollektiivisesti luopuneet sellaisesta tulevaisuudesta... mutta olemme nyt paljon vakuuttuneempia siitä, että maailmanloppu saapuu ennen kuin me kaikki alamme lentämään autoilla. 90-luvulla luulimme olevamme Marsissa vuoteen 2020 mennessä. Todellisuudessa edesämme on energia-/ruokakriisi, joka on valmis palauttamaan kaikenlaisen teknologisen kehityksen takaisin alkuun. Valmistaudumme pysähtyneisyyteen singulaarisuuden sijaan ja koemme itsemme onnekkaiksi siitä, että meillä on vielä sähköä.
Musiikin paras vuosikymmen
Internet ei ollut vielä varastanut huomiota, ja vanha liiketoimintamalli eli rinnakkain nykyaikaisten tuotantotekniikoiden kanssa. Tuloksena olivat albumit, kuten Verven Urban Hymns (1997) tai melkein kaikki Oasisin singlet. Hybridin Wide Angle (1999) oli elektronisen orkesterin uranuurtaja. Jep. Kuvittele breakbeat Hans Zimmerin tapaan. Populaarimusiikki säilytti klassisen luonteensa. Melodiaa vahvistettiin uusilla tuotantotekniikoilla, eikä sitä vaihdettu kokonaan pois - kuten nykyään näyttää tapahtuvan. Emme olisi voineet kuvitellakaan mumble rapia noihin aikoihin.
Elokuvien paras vuosikymmen
Mitä enemmän ongelmia ratkaisemme todellisuudessa, sitä vähemmän nykyajan fiktioilla on työstettävänään. Toimintasankarilla ei ole samoja tekosyitä päätyä menneisyyden tilanteisiin, minkä vuoksi melkein kaikissa Daniel Craigin James Bond -elokuvissa on pakko esittää kysymys "Tarvitsemmeko edes sinua?". Tietysti sekä elokuva että yleisö olivat jo tehneet päätöksensä, mutta sopimus johti tyytymiseen heikompaan elämykseen. Tiesimme, että Heatin tapahtumat eivät voineet mennä niin kuin vuonna 1995, mutta arvostimme The Townia (2010, Ben Affleck) yrittämisestä. Mutta The Matrix (1999, The Wachowskis) on Lanan ponnisteluista huolimatta edelleen "no-go". Sama voidaan sanoa Fight Clubista (1998, David Fincher). Elokuva hahmosta, joka on turtunut hänen omasta työstään ja zombintunut kyvystään kuluttaa loputtomasti, olisi täysin poissa tämän päivän keikkataloudesta.